Ajatuksia ja oivalluksia

Päiväkirja on ollut lapsuudesta asti luotettu kumppani, hyvinvoinnin ja elämän tapahtumien jäsentämisen väline. Sen sivuille ovat tallentuneet tunteet, havainnot ja ideat, joista moni on myöhemmin muotoutunut kuvaksi, lauluksi tai tarinaksi.

Viime vuosina taidepäiväkirja on yhdistänyt kuvan ja sanan: sivuilla kohtaavat maalaukset, luonnokset, runonpätkät ja laulun alut. Taiteeni syntyy kerroksista – väreistä, sanoista ja arjen pienistä hetkistä, jotka muuttuvat visuaalisiksi tarinoiksi.

Elämäni on kulkenut moninaisia polkuja. Perheeni kanssa muutimme paljon maasta toiseen isäni työn takia. Olen elänyt keskellä sotaa ja viidakkoa. Olen viettänyt aikaa erilaisissa yhteisöissä ja kasvanut monikulttuurisessa ympäristössä, jossa kielten ja uusien tapojen oppiminen oli jokapäiväistä. Olen nukkunut liskojen ja hämähäkkien keskellä ja kiinnostunut luonnosta, josta imin kaiken mahdollisen saatavilla olevan tiedon itseeni. Kaikki kokemukset, muistot ja asiat, joihin olen kasvanut, näkyvät maalauksissani. Jonkinlainen juurettomuus, globaalisuus ja jatkuva liike ovat töissäni läsnä. 

Olen aikuisena halunnut saada teoriapohjaa ja historiatietoutta tekemiseni tueksi ja siksi lähtenyt opiskelemaan taidetta. Luova toiminta on merkittävä osa työtäni toimintaterapeuttina toimiessani. Hyödynnän taidetta muun muassa terapeuttisena ja tavoitteellisena tekemisenä, ryhmäytymisen keinona, itsearvioinnissa, työkyvyn arvioinnissa, keskustelun pohjana, rentoutumisen ja palautumisen keinona, aistien säätelyn apuna, työhyvinvoinnin tukemisen keinona, vuorovaikutuksen tukena ja keskittymisharjoituksena. Taiteen tekeminen on asiakastyössäni sisäisen kartan piirtämistä, joka auttaa kulkemaan kohti oikeata suuntaa.

Maalaaminen on tällä hetkellä itselle luonnollisin tapa ilmaista itseäni ja nostaa esiin itselle merkityksellisiä asioita. Lisäksi valokuvaan paljon.